Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2025

Keinoja pitkäaikaistyöttömyyden nujertamiseen

Kaverit on pyytäneet näkemyksiäni työttömyystoimista niin kirjoitan nyt konkreettisista toimista, mitkä voisi auttaa. Esimerkiksi Tampereella työttömistä alkaa olla jo puolet pitkäaikaistyöttömiä, niin se on jo melkoinen haaste.  Olen keskustellut myös somessa työttömyyspolitiikasta ja minut on toisinaan yllättänyt sekin, että joidenkin mielestä te-palvelut ovat turhia työttömyyden purussa.

Työttömyyspalvelut eivät mielestäni ole oikein toimiessaan hyödyttämiä. Tällöin pitäisi kuntapäättäjien tehdä arvovalinta, että hoidetaanko työttömyyttä, esimerkiksi kytätäänkö vain että työttömyysbyrokratiaa, kuten pakkohaku tulee hoidettua vai autetaanko oikeasti ihmisiä töihin?

Jos halutaan oikeasti vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä, on panostettava siihen, että työttömät voidaan yksilöllisesti kohdata. Esimerkiksi kuuluisa pakkohaku on osoitus liian suoraviivaisesti lähestymistavasta. Jos vaikeasti työllistyvä lähetetään ilman sparrausapua työnhakuun, lopputuloksen voi lähes arvata.  Konkreettiset toimenpiteet voivat olla esimerkiksi:

  • Annetaan työvoimapalveluille kunnon resurssit, niin että työvalmentajat voivat perehtyä asiakkaansa ongelmiin hyvin.
  • Omavalmentajien vaihtuvuus on huono juttu. Jos he vaihtuvat liian usein, on pakko aina alusta aloittaa koko historiansa selvittäminen
  • Lähdetään yksilötasolla ratkaisemaan asiakkaan ongelmia, Esimerkiksi autismikirjolaisista vain 30 % on työelämässä mukana. He saattavat mahdollisesti  keskimääräistä enemmän tarvita erityistä tukea työnhakuvaiheen selvittämiseen
  • Tehokkaita apuja voisi olla myös se, että omavalmentajat tms. kartoittavat yrityksistä paikkoja suoraan. Tällöin voidaan päästä käsiksi piilotyöpaikkoihin.

Pohjoismainen työnhakumalli, joka lanseerattiin joskus vuonna 2022 sisälsi arvovalinnan, että resurssit kohdennetaan UUSIIN työttömiin. Tässä näen selvän ongelman, että jos resurssit ovat uusissa työttömissä, niin hyvin helposti sen, että työttömyyden pahetessa pidempään työttömänä olleet jäävät vähemmälle tuelle, vaikka juuri he tarvitsisivat konkreettista tukea eniten. Jos tätä ei ole jo korjattu, se pitäisi korjata nopeasti.

Mitä on aito yhdenvertaisuus?

Kaupunkien ja muiden julkisten toimijoiden tulisi muistaa se, että kuntalaisia on paljon erilaisista vähemmistöistä. Minulle vähemmistöt ovat yhtä arvokkaita, eikä esim. kuntien pitäisi antaa mielikuvaa, että joku vähemmistö on toisia tärkeämpi.

Tässä viime vuosien aikana olen esimerkiksi linkedin:ssä nähnyt erilaisia etuoikeuskehiä.  Tällaisissa kehäsysteemeissä on omat ongelmansa: 1) Kuka ensinnäkin päättää sen, mitkä vähemmistöt kärsivät eniten erilaisista haasteista yhteiskunnassa 2) kaikilla vähemmistön edustajilla ei ole välttämättä samoja haasteita, kun olemme YKSILÖITÄ! Lisäksi viime vuosien trendisana on intersektionaalisuus…. mutta esimerkiksi minulle ei tarvitse selittää erillisillä sanoilla, että ihminen voi olla kuulua moneen vähemmistöön samalla kertaa, sillä tiedän asian muutenkin!

Mielestäni AITO yhdenvertaisuus on sitä että  vähemmistöjen edustajia kohdellaan yksilöllisesti ja konkreettiset teot ovat tasa-arvon juhlapuheita tärkeämpi. Esimerkiksi kunnanvaltuustosta pystyy vaikuttamaan kouluasioihin(esim. erityisluokkiin) ja toivottavasti esimerkiksi katuverkoston kunnossapitoon. Nostan tämän erikseen, koska turvallinen liikkuminen myös kunnossapidolle haastavilla keleillä on yhdenvertaisuuskysymys huonojalkaisille.Harmillinen havaintoni on myös, että kunnossapitokalusto ei tunnu sunnuntaisin liikkuvan. 

Hyvinvointialueilla pitäisi kiinnittää huomiota esim. vammaisten palveluihin. Liian usein meidän hyvinvointialue on ollut aamulehdessä johtuen vammaisasioiden huonosta hoidosta. Minulle pysäyttävää oli lukea alkusyksystä se, että kehitysvammainen lapsi ei olisi saanut puheopetusta Pirhassa…. Ymmärtääkö päättäjät, millainen yhdenvertaisuusasia tämä esimerkiksi on?